”Sain äskettäin viestin tytöltä joka on kuunnellut ”Burning for you”-biisiä tuhansia kertoja – hän sanoi että se merkitsee niin paljon”.
Tapasimme Janniken ja puhuimme tuoreen ”Welcome to my life”- albumin pitkästä matkasta valmiiksi julkaisuksi. Suomen kansainvälisin popääni kertoo Abbey Road-studiosta, koukkuun jäämisestä sarjoihin ja taidosta tehdä kappaleita joiden ääressä voi itkeä.
Suuri osa albumin biiseistä on nauhoitettu jo ennen pandemiaa, miten se on vaikuttanut sisältöön?
Olemme päivittäneet kaiken materiaalin levyllä. Jättänet pois kappaleita, lisänneet kappaleita, ja uusimman biisin kirjoitimme viime syksynä. Kaikki on miksattu uudestaan, olen laulanut osan uudestaan, ja olemme lisänneet stemmoja.
Matka valmiiksi albumiksi kesti melkein kolme vuotta, miltä se tuntui?
Aluksi se tuntui tylsältä mutta mikään ei ole vanhentunut koska olemme koko ajan tehneet töitä levyn kanssa joten mikään ei ole vanhentunut. Päinvastoin. Musiikki on uutta ja tuoretta. Olen pitkään halunnut julkaista levyn joka on niin tuore että itse olen sairaan utelias kuulemaan biisit.
Olet voinut palata materiaaliin tuorein korvin.
Se on parasta. Aika moni asia muotoutui enemmän kokonaisuudeksi kun muutimme kappaleita. Kill your darlings, kuten sanotaan. Biisit ovat hyvin erilaisia keskenään, pidän monipuolisuudesta ja laulan mielellään eri tavoin. En kuulu niihin jotka haluavat pysyä yhdessä tyylissä.
Miten Jannike vuonna 2017 eroaa Jannikesta nyt?
Suurin ero on se että olen paljon enemmän mukana koko biisinteko prosessissa. Nyt olen ollut mukana kirjoittamassa lähes kaikissa kappaleissa. Ensimmäisellä levyllä osallistuin vähemmän. Suurin intohimoni on aina ollut laulaminen. Nyt minulla on niin monta tarinaa kerrottavana.
Kuvaile laulun tekemisen prosessia.
En halua istua itsekseni vaan kirjoitan mielelläni yhdessä muiden kanssa. Tarvitsen myös mission tyyliin tänään kirjoitetaan tämä kappale. Olen aikataulu- ja listaihminen. Minulla on listoja kaikelle! Samalla minun on vaikea olla spontaani. Jos en ole ajatellut työstää biisiä tänään niin minun on vähän vaikeaa innostua jos muut haluavat. Ehkä siksi pidän kirjoitusleireistä koska tiedän täsmälleen mitä tapahtuu.
Miten sanoitukset syntyvät?
Usein minulla on tietty teema tai tarina. Sitten kirjoitan paljon. Teen usein itse ensimmäisen luonnoksen. Sitten kaikki tiimissä saavat ottaa kantaa ja teemme muutoksia. Useimmiten minulla on neljä versiota, laulan kaikki, silloin kuulee mikä toimii. Sitten teemme muutoksia ja hiomme valmiiksi.
Mikä on sinulle sisällöllisesti tärkeää?
Yritän olla kirjoittamatta itsestään selvyyksiä, mutta samaistuminen on tärkeää. Pitää olla ymmärrettävää, ei liian runollista. Rakastan kuvailevia tekstejä. Kuvailen huonetta, tilannetta, tavallisia asioita. Olen monesti sanonut että olen huono keksimään tarinoita, siksi kaikki tekstit kertovat asioista jotka ovat tapahtuneet oikeasti. ”Miracle”-kappaleen olen kirjoittanut itselleni yksinkertaisesti auttamaan minua kaikkien ajatusten kanssa jotka kummittelevat päässäni.
Missä asioissa olet kehittynyt eniten?
Selvästi laulujen kirjoittamisessa. Ero on selkeä. Olen löytänyt oman tapani kirjoittaa. Se on aika ajoin terapiaa. Olen monesti alkanut itkeä kun olen eläytynyt tunnetilaan josta kirjoitan.
Onko ok jos ihmiset itkevät kuunnellessaan kappaleitasi?
Tottakai, jos siltä tuntuu. Sain äskettäin viestin tytöltä joka on kuunnellut ”Burning for you” -biisiä tuhansia kertoja – hän sanoi että se merkitsee niin paljon, sanat liikuttavat, se kuvaa hänen elämäänsä.
Onko sinulla suunnitelmia seuraavan levyn osalta?
Tältä albumilta on poimittu jo viisi singleä, mutta puhumme koko ajan seuraavasta levystä. Se tulee olemaan jotain aivan muuta. Olen ollut rehellinen sen asian suhteen. Sitä on tyylillisesti vaikea kuvailla. Pelkistettyä, akustista, mystisiä äänimaailmoja, pohjoismaalaista. Ja silti radioystävällistä. Mutta sitä ennen olen suunnitellut levyä ruotsiksi.
Teit jotain niinkin ainutlaatuista kuin striimatun esiintymisen Abbey Road studiolta. Kuvaile tunnetta.
Se oli ihan uskomatonta. Onneksi on olemassa videomateriaalia koska on vaikea uskoa sitä todeksi. Luonnollisesti minua jännitti. Se on niin iso ja legendaarinen studio ja niin moni artisti on äänittänyt siellä. Kun tulet ovesta sisään, kirjoitat käsin vieraskirjaan. Minun vieressäni kirjassa luki Ed Sheeran. Aika nopeasti tunnelmaan pääsi sisään. Loppujen lopuksi siellä on kuin missä tahansa studiossa, mutta maagista se oli.
Kerro miten ”Just One Look” syntyi yhdessä Johnny Loganin kanssa.
Kysyimme yksinkertaisesti Johnnylta jos hän haluaa tehdä dueton, ja ensin hän vastasi ei. Mutta sitten hän kuunteli materiaaliani ja ilmoitti että ”let´s do it”. Hänen mielestään meidän lauluäänemme sopivat hyvin yhteen. Kirjoitimme biisin yhdessä mikä oli hänelle uutta, hän kirjoittaa yleensä yksin.
Voisitko ajatella tekeväsi yhteistyötä ruotsalaisen tai kotimaisen artistin kanssa?
Ruotsissa ehkä Molly Sandén, hän on todella ajankohtainen soundillaan ja hänen arvomaailmansa on hyvä. Pidän hänestä koska hän on niin tavallinen, helppo samaistua. Kotimaisista artisteista Vesala on kiinnostava.
Minkä kappaleen olet viimeksi soittanut puhki?
Labrithin ”Jealous”. Rakastan sitä.
Paras mitä olet viime aikoina katsonut Netflixissä?
Jään helposti koukkuun sarjoihin, mutta pystyn hillitsemään itseni, en jää tunneiksi kiinni. Viimeisimmät hyvät ovat ”Inventing Anna”, ”Sex and the city” ja “The Crown”. Mutta kaikkein paras oli “The Queen´s Gambit”, se oli aivan mykistävän hyvä.
Teksti: Tom Holmberg
